sunnuntai 30. joulukuuta 2012

#2 "Oliko kaikki oikeasti tässä?"



Gérmaine varmisti vielä petausjälkensä ja nyökkäsi hymyillen. Kello ei ollut vielä kuuttakaan ja Gérmaine oli jo pirteänä pystyssä ollut jo parikymmentä minuuttia. Naikkonen asteli kylpyhuoneeseen ja kyykistyi kylpyammeen eteen. Hän käänsi hanan molemmilla puolilla olevista kahvoista ja kuunteli veden tasaista lorinaa. Nainen varmisti vielä, että vesi oli tarpeeksi lämmintä ja hän sammutti hanan.



Gérmaine luuttusi vielä lopuksi lattian kuivaksi ja vaihtoi äitiysvaatteet päälleen. Nainen asteli hissille ja painoi nappia, josta hissinovet sulkeutuivat. Hän painoi nappia ja hissi vei hänet aulaan. Gérmaine asteli kerrostalon pihalle, jossa tämän hetki sitten tilaama taksi jo naikkosta odotteli.

Taksi pysähtyi kylpylä- ja kirjakauppayrityksen eteen ja Gérmaine maksoi matkansa. Tuo asteli ovelle ja suuntasi aulasta kylpylän puolelle. Edellisestä päivästä asti oli naisen hirveät selkäkivut jatkuneet eikä kivulle näkynyt loppua. Hän siis ajatteli, että pienestä hieronnasta voisi olla apua selkäkipuihin.


Ja hän osasi ajatella oikein. Selkäkivut loppuivat kuin seinään ja nainen lähti iloisena suunnistamaan kotiaan kohti. Hän asteli läheiselle metroasemalle ja katosi väenpaljouteen. Hän saapui kerrostalon läheiselle metroasemalle ja taapersi sieltä kotia kohti.


Yö laskeutui Bridgeportin ylle, mutta villi meno jatkui. Gérmaine katseli asuntonsa ikkunasta apeana teinien hurjaa menoa ja huutoa kujilla. Hirveä räkätys ja kiljunta kaikui naikkosen asuntoon ja tuon oli pakko sulkea ikkuna - ei tuota melua kukaan voinut kestää.





Nainen onnistui kerran leikkaamaan haavan sormeensa.
"Ääh! Helvett..", tuo kirosi itsekseen ja tunki sormen suuhunsa koittaen saadakseen verenvudon tyrehtymään. Hetken päästä Gérmaine jatkoikin iltapalansa tekemistä.


Saatuaan terveellisen salaattinsa tehtyä, Gérmaine sytytti ostamansa kynttilän ja asettui syömään ruokapöydälle, kynttilän valoon. Se loi naikkosen mielestä ihanaa tunnelmaa loppuiltaan ja muutenkin edes jotain positiivista naisen elämään. Lapsen lisäksi.


Gérmaine asettui lukemaan raskautta käsittelevää kirjaa, jonka hän oli ostanut ennen hieronta-aikaansa. Nainen oli ostanut kaksi tällaista kirjaa, ihan vain siksi, että tahtoi olla valmiina lapsen synnyttyä ja hän tahtoi tietää mitä tehdä tietyissä tilanteissa. Tämä oli Gérmainelle jotain ihan uutta, hän ei koskaan ennen ole ollut lasten kanssa tekemisissä.


Nainen heräsi neljän jälkeen seuraavana aamuna. Hän oli heräillyt keskellä yötä pihalla riehuvien teinien huutoon, kiljumiseen ja aina välillä nainen tunsi lapsensa liikahtavan vatsassaan. Noustuaan ylös Gérmaine asetti molemmat kätensä vatsansa päälle ja katsoi alas.
"Toivon todella, että olet rauhallinen. Ja tyttö", tuo kuiskasi ja kuuli vastaukseksi kurnutusta vatsastaan. Nainen naurahti, petasi vuoteensa ja suuntasi jääkaappia kohti.






Gérmaine sekoitti taikinaa ja laski kulhon pöydälle etsiäkseen kaapeista paistinpannua, jolla paistaa naisen lettuannos valmiiksi, jotta tämä pääsisi syömään. Paistinpannun löydettyään Gérmaine hyppäsi lieden ääreen innokkaan nälkäisenä. Tuo kaatoi taikinaa vähän kerrallaan paistinpannulle ja etsi kaapista itselleen aterimet ja lautasen. Nainen paistoi lettunsa nopeasti ja asetti paistinpannun, taikinakulhon ja puukauhan tiskialtaaseen, ne kai voisi tiskata sitten myöhemmin.






Aamu alkoi sarastaa Bridgeportissa ja Gérmaine kuuli miten autot tööttäilivät jo risteyksissä. Gérmaine tuijotti tylsistyneenä asuntonsa ikkunasta ulos ja seurasi katseellaan vanhaa rouvaa, joka talutti suurikokoista koiraansa. Pari katusoittajaa olivat asettuneet juuri Gérmainen ikkunan alle ja silloin nainen muisti. Musiikki! Hän oli kuullut huhuja, että raskauden ajan täytyisi kuunnella klassista musiikkia. Sillon lapsesta saattaisi tulla laulaja tai joku kuuluisa soittaja. Sekä tämän luonteeseen piirtyisi luonteenpiirre, virtuoosi.


Gérmaine suunnisti kylpylä- ja kirjakauppayrityksen pihaan ja istahti rakennuksen edessä olevalle sinertävälle puupenkille. Hän pyöritti sormiaan ja nosti katseensa käsistään yhteen pariskuntaan ja heidän nuoreen lapseen. Taapero nauroi ja hänen vanhemmat näyttivät iloisilta. Ja kaiken kaikkiaan he olivat yhdessä. Gérmainen silmiin kohosi kyyneleet, kun hän muisteli Acea ja huutoa, joka hänestä lähti, kun Gérmaine kertoi olevansa raskaana. Huokaus lipui naisen huulien välistä ja hän kuivasi kyyneleet poskiltaan.




Päivä alkoi kääntyä illaksi, ja Gérmaine suunnisti asuntoaan kohti. Kuu nousi taivaalle ja meno villiintyi koko ajan pahemmaksi. Gérmaine saapui asunnolleen väsyneenä ja nainen haukotteli pitkään ja makeasti. Hän raapi niskaansa ja asteli suoraan sängylleen. Ei hänellä ollut nälkä, hän oli vain hirveän väsynyt.


Puolenyön aikaan Gérmaine tunsi jotain. Hän parkaisi, kun tunsi hirveää kipua. Sitten hän tajusi mitä oli tapahtumassa. Vauva syntyisi! Gérmaine soitti pikaisesti taksin ja kertoi tarvitsevansa kyydin nopeasti sairaalalle. Taksi saapui kuin saapuikin nopeasti ja kaasutti asvalttiteitä pitkin pysähtyen vasta sairaalan pihassa. Kuski auttoi Gérmainen sisälle sairaalaan ja Gérmaine puri alahuultaan astuessaan sairaalanovista sisään.




Taksikuski oli jäänyt odottelemaan Gérmainea ja kyyditsi naisen ja tuon lapsen kotiin. Gérmainen kaksi toivetta oli täyttynyt. Yksi, hän sai oman lapsen ja kaksi, se oli kuin olikin tyttö. Nainen piteli lasta sylissään, katseli sen kasvoja, ruokki sitä ja asteli kehdolle, jonka petivaatteet olivat pinkkejä. Kehdossa lepäsi vaaleanpunaiseen haalariin puettu nalle ja Gérmaine katseli tytärtään melkein purskahtaen itkuun. Hän silitti tytön päätä ja painoi hellän suudelman tuo otsalle. Hän oli jo päättänyt lapselleen nimen.
"Kauniita unia, Elisabeth", tuo sanahti hiljaa ja katseli, kun tämän oma tytär nukahti parin äännähdyksen kera syvään, onnelliseen uneen.

lauantai 29. joulukuuta 2012

#1 "Oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan?"




Aurinko nousi hiljattain kukkuloiden takaa ja Bridgeportin asukkaat alkoivat pikku hiljaa heräillä. Arki oli alkanut ja suurimmalla osalla oli työpäivä. Bridgeportin sydäntä ympäröivällä merellä lainehti yksi ja ainoa vene ja pari lintua lensi kaupungin yltä kirkuen.


Gérmaine heräsi terävään piippaukseen, joka kuului yöpöydällään makaavasta antiikkisesta puhelimen rähjäkkeestään. Naikkonen nousi tuhahtaen ylös, kun piippaukset eivät loppuneet. Hän painoi unisena vihreän luurin kuvaa ja nosti puhelimen oikealle korvalleen.
"Mhnj, haloo?" pääsi naisen suusta uninen tervehdys haukotuksen saattelemana. Tuttu, kipakka ääni kuului puhelun toisesta päästä ja Gérmaine tunnisti heti soittajan. "Äiti!" pääsi huudahdus naikkosen suusta, ennen kuin tämän äiti kerkesi sanoa mitään.
"No hei, miten sulla siellä on mennyt?" tuo kysäisi ja Gérmaine tuhahti.
"Enhän mä oo asunu täällä kuin vasta yhden päivän! Mutta hyvin."
"No hienoa, ajattelimme isäsi kanssa tulla käymään siellä viikonloppuna?" tuon äiti sanahti kysyvästi ja Gérmainen silmät laajenivat. Ei, tuo ei missään tapauksessa kävisi. Toki naikkonen omia vanhempiaan rakasti, mutta juuri kun hän olisi päästämässä heistä irti ja aloittamassa uutta elämää omille jaloilleen, nämä kaksi tuppasivat aina kiintymään väärällä hetkellä.
"E-en mä nyt tiiä.. Sitä paitsi, mä en nyt kerkee puhua enempää - mulla alkaa työhaastattelu! Soitellaan myöhemmin, pusuja ja haleja!" Gérmaine huudahti hätäisesti, kun tämä tajusi kellon lähenevän kahdeksaa. Tuo sammutti puhelun saatuaan äidiltään vastaukseksi lyhyet heipat.


Gérmaine puki päällensä samaisen mekkonsa, joka tuolla oli saavuttuaan uuteen kotikaupunkiinsa. Hän ryntäsi kylpyhuoneeseen ja harjasi hampaansa. Aamiaista naikkonen ei ehtisi syömään - ehkä työhaastattelun jälkeen. Häntä stressasi se, miten kyseinen työhaastattelu tulisi onnistumaan.


Hän soitti nopeasti taksin ja kiiruhti kerrostalon pihalle sitä odottamaan. Pian tuo taksi saapuikin ja Gérmaine asteli taksin takaovelle. Kuskina oli sama nainen, joka häntä oli pariin otteeseen kuskannut.
"Elokuvateatterille", naikkonen sanahti, ennen kuin taksikuski ehti kysyä minne Gérmaine oli matkaamassa. Kuski painoi kaasujalkaansa ja auto liikahti eteenpäin. Gérmaine kiinnitti turvavyönsä ja katseli ohi kiitäviä maisemia yrittäen rauhoitella itseään. 


Taksi pysähtyi elokuvateatterille ja Gérmaine maksoi matkansa. Tuo kiitti kyydistä ja astui jalkakäytävälle nielaisten kurkkuunsa takertuneen palan. Hän katsoi elokuvateatterin julkisivua silmät pyöreinä ja suu auki loksahtaneena ja asteli pääovelle hitain askelin. Ei hän toki työhaastattelustaan tahtonut myöhästyä, mutta stressin takia hän yritti hieman hidastella.




Työhaastattelu meni hyvin ja ehkä vähän paremmin, ja työpaikka nimettiin Gérmainelle. Naikkonen astui elokuvateatterin ovista ulos hypähdellen iloisesti. Tuo tilasi kyydin Pub Hanalaan, josta oli hälle tullut oma kantapaikkansa. Kun Gérmaine astui pubiin, hän hämmästyi sen tyhjyydestä. Paikalla ei ollut kuin samainen baarimikko. Ei muita. Gérmaine päätti, ettei se häntä haittaisi vaikkei olisi ihmisiä ketä seurailla ja nainen astelikin baaritiskille. Tuo tilasi Nachot aamupalaksi ja alkoi ahnaasti ahmia ruokaansa, kun se tupsahti tämän nenän eteen ja hän oli annoksensa maksanut.

 



Syötyään annoksensa Gérmaine päätti kokeilla tikanheittoa. Kerta se olisi ensimmäinenkin, vai kuinka? Gérmaine tarttui kolmeen tikkaan ja keskittyi ensimmäisen heittämiseen. Huti. Toinen huti. Kolmas tikka kuitenkin tarrautui tikkatauluun ja Gérmaine hihkaisi ilosta. Vaikeampaa miltä se näytti.



Tikanheiton jälkeen Gérmaine päätti viihdyttää itseään tanssimalla, kun kerta paikanpäällä ei ollut muita kuin hän ja baarimikko. Gérmaine heilutti lanteitaan, potki ilmaa, pumppasi nyrkkejään ylös, meni kyykkyyn.. Kappaleen loppuessa Gérmaine oli hengästynyt ja baarimikko taputti kiivaasti. Ehkä Gérmainesta olikin tanssijaksi, ehkä hän ei ollutkaan niin epätoivoinen kuin kuvitteli.


Pian pubin ovi aukesi ja sisään astui nuori mies, melko komean näköinenkin. Miehen nähdessään naisen sydän hyppäsi kurkkuun. Hän seurasi miehen liikkeitä katseellaan ja tuon silmät laajenivat, kun mies asteli tämän luo.




"Hei, olen Ace", mies tervehti ja ojensi kättään Gérmainea kohti. Naikkonen tarrasi tuohon käteen ja katsoi miehen silmiä.
"Gérmaine", tuo sanoi lyhyesti ja siirsi katseensa miehestä, ettei tekisi tuolle tukalaa tunnetta.
"Tahtoisitko tanssia kanssani?" Ace kysyi ja vilautti pienen hymyn naikkoselle ja saikin vastaukseksi nyökkäyksen. Uuden kappaleen alkaessa Gérmaine ja Ace olivatkin ihan vauhdissa tanssiessaan villisti.


Voimien loppuessa Ace tahtoi tutustua Gérmaineen enemmän ja kyseli tältä kysymyksiä. Kuullessaan Gérmainen asuvan kerrostalossa ja joutuvansa matkustaa taksilla, miehen mitta tuli täyteen ja tarjosi tuolle kaunottarelle kyytiä kotiin, kunhan tämä saisi syödä ensin hiukan. Gérmaine suostui miehen ehdotukseen ja katosi naistenhuoneeseen.






Gérmaine pesi kätensä kahteen kertaan ja tarkisti kasvonsa, ettei hän näyttäisi ihan metsän peikolta tuon miehen edessä. Kun naikkonen asteli wc:stä ulos, Ace seisoskelikin jo pubin ovella.
"Mennäänkö me?" tuo kysäisi ja Gérmaine nyökkäsi astellen ovesta ulos, jota Ace tuolle naikkoselle piti auki.


Gérmaine istaht miehen viereen etupenkille ja opasti tuota oikeaan suuntaan. Pian he olivatkin kerrostalon pihalla ja Ace lupasi saattaa naikkosen kotiovelleen saakka.


Gérmaine kutsui Acen hetkeksi peremmälle ja mies tietenkin suostui kaunokaisen ehdotukseen. Ei siitä mitään pahaa voisi tapahtua. Ace istahti pedatun parisängyn päälle, joka Gérmainelle oltiin postissa lähetetty. Naikkonen istahti miehen vierelle ja katsahti Acen silmiin.
"Oletko kenties sinkku vai varattu?" Acen suusta pääsi töksähtänyt kysymys. Gérmaine vastasi miehelle olevansa sinkku ja huomasi Acen ilmeen kirkastuvan. Tuo vetäisi Gérmainen päälleen ja katseli makuuasennossa naisen silmiä, ennen kuin painoi huulensa toisen huulille.


"Oletko sä aivan varma?" Ace varmisti vielä ainakin viidennen kerran ja sai nyökkäyksen vastaukseksi. Tuo painoi huulensa vielä Gérmainen omille, ja he vetivät peiton päidensä päälle. Ace katseli pimeässä kiiltäviä silmiä hymyillen ja kiersi kätensä Gérmainen niskan taa.
"Sä oot ihana. Vaikka me ei ollakaan pitkään tunnettu, musta tuntuu et me oltais monen vuoden takasia tuttuja", Ace sanahti ja painoi huulensa uudelleen naikkosen huulia vasten, eikä Gérmaine ehtinyt vastata miehelle mitään.


Aamulla Gérmainen herätessään, hän huomasi ensimmäisenä kirjaa lukevan Acen.
"Huomenta!" tuo sanahti pirteänä ja hymyili Gérmainelle. Naikkonen hymyili miehelle takaisin ja säntäsi kylpyhuoneeseen.


Tuo kumartui vessanpöntön eteen ja oksensi sinne. Saatuaan kaikki ulos Gérmaine vilkaisi ikkunasta ulos ja maistoi suussaan oksennuksen ällöttävänmaun. Gérmaine asteli lavuaarille ja harjasi hampaansa kahteen otteeseen eikä oksennuksen maku tai haju kadonnut kunnolla.


Acen lähdettyä, Gérmaine päätti pitää pienen siivoushetken, kun työt alkaisivat vasta ensi viikolla. Gérmaine vaihtoi päälleen mekkonsa ja putsasi vessanpöntön oksennuksesta.







Gérmainen pomo, Aria Trill, ilmaantui myöhemmin iltapäivällä. Gérmaine itse oli pukenyt päälleen raskausvaatteensa, kun oli raskaustestin tehnyt. Aria ilmoitti kertovansa naikkosen työnkuvasta, kun aika loppui kesken työhaastattelussa. Arian saatuaan asiansa loppuun, Gérmaine päätti harjoitella Arialla raskauden kertomista. Hän haluaisi kertoa Acelle mahdollisimman pian ja siksi oikea tapa pitäisi löytää.
"Saisinko harjoitella hetken kanssasi yhtä asiaa?" Gérmaine kysyi ja sai myöntävän vastauksen.
"Minun pitäisi kertoa poikaystävälleni raskaudestani ja.. En tiedä oikeaa tapaa kertoa siitä", Gérmaine sanahti. Aria neuvoi naikkosta kertomaan mahdollisimman suoraan asian. Gérmaine nyökkäsi ja kiitti Ariaa, joka ilmoitti lähtevänsä kiireesti takaisin elokuvateatterille.


Myöhemmin iltapäivällä Gérmaine kutsui Acen kylään, vartavasten siksi, että tämä saisi kuulla Gérmainen raskaudesta. Ace suuteli Gérmainea, kun tämä päästi miehen asuntoonsa sisään. Gérmaine vastasi suudelmaan ja irrottautui nopeasti.
"Ace, minun on kerrottava sinulle jotain", Gérmaine sanahti ja tarttui miehen käsiin. Tuo katsoi hämmentyneenä naikkosta odottaen tuon paljastavan jo asiansa.
"Mä.. Mä.. Olen raskaana. Sulle", tuo töksäytti ja odotti mieheltä samanlaista reaktiota kuin omalta pomoltaan, joka oli ensimmäinen kelle Gérmaine raskaudestaan kertoi. Acen reaktio kuitenkin oli ihan erilainen kuin hän osasi kuvitella.


"Raskaana! Mitä ihmettä, miten.. Mit.. Mit.. TÄH?" mies huusi ja alkoi syyttää Gérmainea tästä kaikesta. He alkoivat huutaa toisilleen kurkut suorina - heidän suhteensa ensimmäinen riita.



"Tämä on sinun syytäsi! Miten kehtaat pilata suhteemme näin"? Ace huusi ja sai Gérmainen pinnan niin kireälle kuin se ikinä venyikään.
"Nyt riitti! Ai MINUN vikani? Itsehän se olit sinä, joka minut paksuksi pani, joten syytä vain itseäsi!" naikkonen huusi ja sai uuden huutovyöryn aikaseksi.


Riita kuitenkin venyi niin pitkälle, eikä Gérmaine enää jaksanut. Ehkä hän oli kuvitellut väärin, kun ajatteli Acen olevan täydellinen isäihminen.
"Mä kuvittelin kaiken väärin sun kohdalla", Gérmaine sanahti pitkän hiljaisuuden langetessa heidän välilleen. Hän sai Acen katseen kiinnittymään itseensä.
"Kaiken väärin? Minkä kaiken?" mies kysyi ja katsoi Gérmainea sun-on-pakko-kertoo-mulle-nyt-ilmeellä.
"KAIKEN", Gérmaine vastasi lyhyesti ja puri huultaan. Se nyt vain oli tehtävä.
"Tää oli sit tässä. Meidän suhde loppu tähän", tuo sanahti ja osoitti Acelle etuovea. Mies häipyi nopeasti naisen asunnosta ja pamautti oven kiinni perässään. Parin päivän suhde ei Gérmainen mielestä ollut yhtään hyvä. Ei yhtään. Nainen käpertyi lattialle pieneen kasaan ja nyyhkytti hiljaa.